Monituottajamalli turvaa hyvinvointialueen palvelujen toimivuuden

In-house yhtiöiden ja yksityisten toimijoiden vertailu julkisten toimijoiden kanssa on tehtävä mahdolliseksi. Hankintakokonaisuus on uudistettava pian, jotta varmistetaan toimivat palvelut.  

Vuoden alussa sosiaali- ja terveyspalvelut sekä pelastustoimi siirtyivät kunnilta ja kuntayhtymiltä hyvinvointialueiden vastuulle. Vaikka hyvinvointialueilla on tätä nykyä mahdollisuus tuottaa kyseisiä palveluita, muistuttaa yrittäjä, Vantaan ja Keravan hyvinvointialueen valtuutettu Anssi Aura jokaista siitä, että hyvinvointialueiden vastuulla on erityisesti järjestää palveluita, mutta tuottamisen voivat hoitaa myös kumppanit. 

– Erityisesti poliittisessa vasemmistossa on paljon periaatteellisuutta liittyen palveluiden tuottamiseen: julkista tuottajaa pidetään itseisarvona, eikä halukkuutta muiden mahdollisuuksien tarkasteluun löydy nimeksikään. Julkisen puolen palveluntuotantoon liittyy paljon heikkouksia ja niitä on tarkasteltava kriittisesti.  

Jo pitkään yrittäjänä toiminut Aura nostaa yhdeksi merkittäväksi heikkoudeksi kilpailuttamiseen liittyvän epäsuhdan. Julkisten palvelujen yksittäisten tuotantokustannusten osoittaminen on käytännössä mahdotonta, mikä tekee vertailusta ja kilpailutuksesta kelvotonta: tällaisessa tilanteessa kustannusten vertaileminen realistisesti ei ole mahdollista. Jotta eri palveluntuottajia voidaan vertailla, tulee yksikkökustannukset avata ja tuoda tarkasteltavaksi.  

Vertailukelvottomien kustannusten lisäksi julkiseen palveluntuotantoon liittyy toinenkin merkittävä heikkous. Julkisella puolella ei ole kannustimia tuottaa innovaatioita, jolloin laatu ja tehokkuus voivat kärsiä mittavastikin.  

– Kun kyse on veronmaksajien rahoista, tulisi niitä käyttää vastuullisesti. 

 

Tapaus Sarastia ja in-house-järjestelyt  

In-house-järjestely perustuu hankintalain 15. pykälään. Kyseisen pykälän mukaan lakia ei sovelleta silloin, kun valtio tai kunta tekee hankinnan omalta sidosyksiköltään. Talous- ja henkilöstöhallinnon palveluita tuottava Sarastia Oy on esimerkki tällaisesta sidosyksiköstä. Vantaan ja Keravan hyvinvointialue omistaa kyseisestä osakeyhtiöstä 0,04 prosentin osuuden, eli hankintalain edellyttämää määräysvaltaa hyvinvointialueella Sarastiasta ei ole. Pienellä omistusosuudella Vantaa-Kerava ja moni muu hyvinvointialue mahdollistaa palveluiden ostamisen in-house-yhtiöiltä ilman kilpailutuksen tarvetta.  

Sarastian kaltaiset in-house-yhtiöt ovat ongelmallisia monestakin syystä. Hyvinvointialueiden omistuksessa olevat yhtiöt valtaavat markkinoita. Kun tarkastellaan kilpailutukseen, tehokkuuteen ja laatuun liittyviä vakavia ongelmia, on selvää, että in-house-järjestely vääristää markkinoita ja voi luoda hyvinvointialueille ei-toivottuja monopoleja. In-house-yhtiöt järjestävät hyvinvointialueilla terveys- ja hyvinvointipalveluiden lisäksi muun muassa catering- ja kiinteistöpalveluita, joita yksityisillä markkinoilla riittäisi vastaamaan hyvinvointialueiden tarvetta.
 

– Erityisesti pääkaupunkiseudulla, jossa tarjontaa ja markkinoita on valtavasti, on erikoista päättää hankkia palveluita minimaaliseen omistusosuuteen nojaten. In-house-yhtiöt voivat olla hyödyllisiä pienemmillä talousalueilla, mutta pääkaupunkiseudun metropolialueella palveluille löytyisi tuottajia muualtakin. Vantaa-Keravalla on sitouduttu tilanteen korjaamiseen tämän valtuustokauden aikana.
 

Asioiden on muututtava pikaisesti  

Tulevaisuutta ajatellen on ensiarvoisen tärkeää, että hyvinvointialueet korjaavat nykytilanteen palvelemaan ihmisiä, koska yhteiskunnalla ei ole varaa muodostaa julkisia monopoleja tai tyytyä nykytilaan. Alati muuttuva väestörakenteemme vaatii päättäjiltä tahtoa tuottaa palveluita markkinaehtoisesti ja tehokkaammin, jotta palvelut jokaiselle tarvitsevalle voidaan taata inhimillisessä ajassa.  

Yrityksillä on paremmat edellytykset ja kannustimet tuottaa innovaatioita ratkaisemaan hyvinvointialueiden järjestämien palveluiden kestävyysongelmaa. On naiivia ajatella, että julkisilla toimijoilla olisi tahtoa pyrkiä tuottamaan palveluita mahdollisimman tehokkaasti tai kehittää uusia ratkaisuja. Yksityiset toimijat tulisi ottaa mukaan tarkasteluun ja luoda päätöksenteon ilmapiiristä sellainen, että in-house-yhtiöiden ja yksityisten toimijoiden vertailu olisi ylipäätään kelvollista ja mahdollista. 

– Hankintoja tehdessäkin olisi hyvä pohtia, pitääkö hankintaosaajienkaan olla omasta talosta. Esimerkiksi hankintalain tuntevia juristeja löytyy pilvin pimein – hankintojen valmistelua varten ei tarvita omaa hallintohimmeliä. Tarvittavia hankintoja on niin erilaisia, että kaiken tarvittavan tiedon hankkiminen oman yksikön kautta ei välttämättä ole tarpeen. Sen tiedon voi hankkia ostettuna palveluna.  

Toimivien, ennen kaikkea ihmisiä ajatellen tuotettujen palveluiden tuottaminen vaatii uudistamista ja kriittistä tarkastelua. Vanhentunut ajatus julkisen puolen parhaasta kyvykkyydestä tuottaa palveluita on siirrettävä syrjään ja otettava muutkin toimijat rohkeasti ja tasavertaisina mukaan. Siitä hyötyvät talous, hyvinvointialueet ja ennen kaikkea ihmiset. 

 

Teksti ja kuva: Sera Savolainen