Tiedolla tehokkuuteen

Joka kahdeksas Suomessa kulutettu euro on julkisen sektorin velaksi ottama, vaikka Suomen veroaste oli viime vuonna 41,9 %. Lakisääteisten tehtävien lisääminen kuristaa tasavaltaa hengiltä. Esimerkiksi kuntien lakeihin perustuvien velvoitteiden määrä on kasvanut noin kymmenessä vuodessa viidestäsadasta seitsemäänsataan. Ainoa muutoksen johtamisen keino julkishallinnossa tuntuu olevan määrärahojen muuttaminen.  

Valtion lisärahoituksella kuvitellaan saatavan aikaan toiminnan kehittymistä –saadaan organisaatioiden perustehtävää häiritsevää hankehumppaa. Määrärahojen leikkauksilla tavoitellaan toiminnan tehostumista – saadaan lähinnä palvelujen heikennyksiä. Olisi hulluutta odottaa tilanteen korjaantuvan nykyisillä toimintatavoilla. 

Hyvinvointialueet ovat alijäämiä pienentäessään suuren haasteen edessä. Resurssien karsiminen nykyisillä toimintatavoilla olisi yritys juosta kovempaa ja päättyisi läkähtymiseen. Järkevämpää on etsiä lyhyempiä reittejä. Hyvä lähtökohta lyhyemmän reitin löytämiselle on J. K. Paasikiven toteamus, että tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku. Jotta tosiasiat voidaan tunnustaa, täytyy ne ensin tunnistaa. 

Tiedolla johtaminen on toiminnan jatkuvan parantamisen keino. Toiminta suunnitellaan, toteutetaan, tuloksia mitataan ja tulosten perusteella suunnitellaan parannuksia. On tärkeää tunnistaa toiminnasta tavoitteiden saavuttamisen kannalta kriittiset asiat ja kohdistaa mittaaminen niihin.  

Koska hyvinvointialueenkin tavoitteet toteutuvat käytännön työssä, on ensisijaisen tärkeää, että henkilöstö osallistuu toiminnan kehittämiseen. Kokemusperäistä eli hiljaista tietoa saadaan käyttöön ja henkilöstön sitoutuminen paranee. 

Kehittämistoimenpiteitä tehtäessä on oleellista erottaa toisistaan ongelmien näkyvät oireet ja niiden taustalla olevat syyt tai tekijät eli juurisyyt. Käytännön esimerkki tästä liittyy sairauden tutkimiseen. Lääkäri ei tarkastele potilasta pelkästään oireiden perusteella ja määrää hoitoa niiden pohjalta. Ihminenhän voi saada samantapaisia oireita useista eri sairauksista. Tämän vuoksi otetaan verikokeita; tehdään toisin sanoen mittauksia. Veriarvojen perusteella on pääteltävissä mikä on oireiden perimmäinen syy eli mistä sairaudesta on kysymys. Toiminnan mittaritkin kannattaa siis asettaa siten, että ne kertovat kehittämistoimenpiteiden vaikutuksesta ongelmien juurisyihin. 

Juha Kittilä

Kirjoittaja on Itä-Uudenmaan hyvinvointialueella kokoomuksen varavaltuutettu, sekä palveluiden järjestämisen lautakunnan jäsen