Kuolleena syntynyt ei ole oikea lapsi – vielä
Suomessa lapsensa menettäneillä vanhemmilla ei ole oikeutta automaattiseen taloudellisesti tuettuun surulomaan. Tanskassa sellainen (sorgorlov) takaa molemmille lapsensa menettäneille vanhemmille yhteisesti 26 viikon päivärahallisen suruloman.
Lapsen menettäminen aiheuttaa lähes aina jonkin pituisen työkyvyttömyyden. Sairausloman saamiseksi suuren menetyksen kohdannut vanhempi joutuu hakeutumaan traumaattisessa tilanteessa lääkärin vastaanotoille, ja lääkäri joutuu pohtimaan, millä perusteilla sairausloma voidaan myöntää – suru kun ei ole sairaus. Mahdolliset mielenterveydelliset diagnoosit voivat vaikuttaa vanhemman elämään negatiivisesti esimerkiksi estäen vakuutuksen saannin tai haitaten adoptioprosessia.
Uudessa ICD-11-tautiluokituksessa suru tullee paremmin huomioiduksi, mutta mahdolliset muutokset sairauslomakäytäntöihin eivät ratkaise periaatteellista kysymystä, etteikö lapsen kuolemaa tulisi huomioida paremmin sosiaaliturvajärjestelmässämme. Käytännössä surulomasta ei todennäköisesti tulisi nykyjärjestelmään verrattuna merkittäviä lisäkustannuksia.
Suruloman selvityksen yhteydessä selvitetään myös kuolleena syntyneen lapsen virallinen asema.
Kokoomus hyväksyi kesäkuussa puoluekokoukselle tehdyn aloitteen suruloman edistämisestä. Kokoomuksen virallinen kanta on nyt se, että Suomeen tulee laatia omanlainen ja Suomen erityispiirteet huomioiva suruloman malli lapsensa menettäneille vanhemmille.
Puoluekokous hyväksyi myös yksimielisesti kokouksessa tekemäni ponsiesityksen eli lisäyksen, jonka velvoittamana suruloman selvityksen yhteydessä selvitetään myös kuolleena syntyneen lapsen virallinen asema. Tällä hetkellä Suomessa kuolleena syntynyt lapsi ei ole yhteiskunnan mielestä olemassa, vaikka hänet kuuluu haudata. Lasta ei merkitä väestörekisteriin eikä hän saa virallista nimeä.
Tiedän tämän, koska vaikka kolumnini allekirjoituksessa lukee minun olevan kolmen lapsen äiti, virallisesti minulla on vain kaksi lasta. Yhteiskunnan mielestä kuolleena synnyttämäni lapsi ei ole olemassa, vaikka hän on minulle todellinen, oma, rakas lapsi.
Toivon, että yhteiskuntamme menee tässä asiassa eteenpäin ja huomioi paremmin sen, että lapsensa menettäminen on merkittävä kriisi, josta selviytymiseksi meidän tulee kehittää yhteiskunnan käytänteet sellaiseksi, että ne tukevat kriisistä selviytymistä, eivät heikennä sitä. Kokoomuksen päätökset asiaan liittyen ovat toivottavasti ensimmäinen konkreettinen askel oikeaan suuntaan.
Kirjoittaja on kolmen lapsen äiti, diplomi-insinööri, terveystieteiden maisteri, Suomen Uusyrityskeskusten toimitusjohtaja sekä Porvoon elinvoimalautakunnan jäsen.