Ehdokaskynä: Hyvinvointialueen vastuulla on paljon muutakin, kuin lääkäriin pääsy (vaikka sekin on tärkeää)
Länsi-Uudenmaan hyvinvointialue henkilöityy monesti suuriin kasvukeskuksiin ja näistä usein suurimpaan kaupunkiin, Espooseen. Länsi-Uusimaa on kuitenkin todella monipuolinen alue, jonka rikkaus – ja samalla haaste hyvinvointialueen näkökulmasta – on keskenään hyvin erilaiset asuinympäristöt. Metsäiset kansallismaisemat, viljavat pellot ja toisaalta saaristoyhteiskunnat. Tämä vain herkästi unohtuu etenkin, jos valtuustossa ja hallituksessa enemmistö tulee Kehä III sisäpuolelta.
Samalla tavoin sote-asioista puhuttaessa unohtuu usein lyhenteen ensimmäinen osa (so), eli sosiaalipalvelut, kun vaalilupaukset nopeasta lääkäriin pääsystä ja sairaaloiden säilyttämisestä täyttävät keskustelut ja mielipidekirjoitukset.
Tultuani valituksi varavaltuutetuksi edellisissä aluevaaleissa, pääsin jo ensimmäisenä syksynä pitämään sijaistamani varsinaisen valtuutetun puolesta puheenvuoron valtuustossa, jossa muistutin vastikään työnsä aloittanutta valtuustoa siitä, että meillä ei ole varaa kaiken säästämisen ja optimoinnin keskellä unohtaa myöskään pelastustoimea.
Kuulin tuossa kokouksessa monta hienoa linjapuhetta ja näkemystä, mutta lisäkseni kukaan muu ei maininnut pelastustoimea, vaikka tiedossa oli, että haasteita riittää sielläkin. Pelastustoimen virkakunnan edustajisto oli tietysti mielissään, että edes yksi muistaa heidänkin olemassaolonsa.
Tästä syystä olen näihin vaaleihin halunnut erikseen alleviivata pelastustoimen merkitystä. Enempää rahaa ja innokkaita, päteviä hakijoita pelastuskouluun emme saa nopeasti, joten ratkaisuja on etsittävä jo olemassa olevista järjestelmistä. Oma ehdotukseni on, että sopimuspalokuntien roolia vahvistetaan nykyisestä ja toimitaan heidän kohdallaan, kuten Puolustusvoimien palkattu henkilöstö kohtaa nykyisellään vapaaehtoiset maanpuolustustoimijat. Tasavertaisina turvallisuuden tuottajina ja resursseina, joille tarjotaan nousujohteisia urakehitysmahdollisuuksia elämäntapaan verrattavissa olevan harrastuksen merkeissä.
Haja-asutusalueilla vapaaehtoistoimijoiden merkitys korostuu. Tämän tiedämme me kaikki, jotka asumme maaseudulla ja olemme tottuneet naapureina auttamaan toinen toisiamme.
Lopuksi haluan vielä nostaa esiin yhden seikan, joka on hyvinvointialueen vastuulla, mutta josta ei koskaan puhuta. Se on vanhusten ja erityisryhmien ehdoton oikeus täyteen, ihmisarvoiseen elämään. Tähän kuuluu aivan olennaisesti hoidon ja hoivan ohella oikeus virkistymiseen.
Kulttuuri- ja taide-elämysten saatavuus ja saavutettavuus ovat ihmisoikeuskysymyksiä.
Kun kulttuuriasiat otetaan puheeksi hyvinvointialueen sisällä, on suhtautuminen niihin yleensä varsin penseää, kunnes muistutetaan hyvinvointialueen lakisääteisistä velvollisuuksista, jotka nivoutuvat myös kulttuuripalveluihin. En usko, että penseä suhtautuminen on mikään asennekysymys, me poliitikot vain emme ole valvoneet äänestäjien oikeuksia riittävän laajasti. Tähän toivon, että tuleva valtuustokausi tuo muutoksen.
Kristian Meurman
Kirjoittaja on lohjalainen aluevaaliehdokas (Länsi-Uusimaa).