Ehdokaskynä: Häiriökysyntä on resurssien hukkaa, johon voidaan vaikuttaa sote-palveluissa

Häiriökysynnän määrä voi olla pahimmillaan jopa 80 prosenttia kysynnästä. Tämän totesin tutkimani aineiston pohjalta tehdessäni aiheesta YAMK-päättötyötä vuonna 2023. Määrä järkytti, mutta toisaalta ei yllättänyt. Pitkänlinjan sote-ammattilaisena saatoin aavistella tämän jo kokemukseni perusteella. Häiriökysynnän vähentäminen on avainasemassa hyvien ja tarpeeseen oikea-aikaisesti vastaavien palveluiden toteutumiseen, resurssien parempaan riittävyyteen sekä taloudelliseen valmiuteen hoitaa yhä useampi asiakas vanhenevassa väestössämme.

Häiriökysyntä on tilanne, jossa asiakas ei saa tarvitsemaansa palvelua tai saadessaan palvelun se ei kohdistu tarpeeseen. Tilannetta voisi kuvata lasten palikkalelulla, jossa on aukkoja erimuotoisille palikoille. Voimme ajatella, että palvelu on pyöreä aukko lelussa, ja palvelun kysyntä on välillä samanlainen pyöreä, mutta välillä se onkin erimuotoinen. Jos erimuotoinen palikka on pienempi, kuin pyöreä aukko, niin pala kyllä menee läpi, mutta sen ympärille jää paljon tyhjää. Jos taas se on suurempi kuin aukko, niin se ei edes mene läpi. Näin tapahtuu myös silloin, kun palvelua räätälöidään esimerkiksi tiukkaan asetetuksi palveluketjuksi. Osa asiakkaista saa tarvittavan avun ja palvelu vastaa kysyntään täydellisesti luoden näin arvokysyntää. Joskus taas asiakas saa kyllä palvelun, mutta samalla hänen tarpeisiinsa varataan resursseja, joiden varaaminen ei tuo lisäarvoa asiakkaalle. Tuo ylimääräinen resurssi on muualta pois ja tuottaa toisaalle häiriökysyntää. Joskus taas asiakas ei saa lainkaan tarvitsemaansa palvelua. Tämä on helpoin mieltää häiriökysynnäksi, koska tarve palvelulle on edelleen ja tilanne saa asiakkaan hakeutumaan palveluun uudelleen tai asiakkaan tilanne pahenee ja palvelun tarve kasvaa entisestään.

Häiriökysyntä on ilmiönä sellainen, jota on mahdollista vähentää. Sen vähentämisen avulla on mahdollista tuottaa merkittäviäkin säästöjä. Häriökysynnän vähentämiseen on keskityttävä kaikilla organisaation tasoilla, siihen puuttuminen ei voi tapahtua ainoastaan pistemäisesti. Häiriökysyntää on vaikea mitata, muttei mahdotonta. Hankalampaa on nähdä mikä kaikki vaikuttaa häiriökysyntänä potilaaseen tai asiakkaaseen saakka.

Kun häiriökysyntää lähdetään vähentämään, niin avainasemassa ovat se hyvin koulutettu työvoima, joita meidän hyvinvointialueemme on pullollaan. Henkilöstöön on uskallettava luottaa. Johtajien on annettava ottaa vastuuta omasta osastaan ja jos tuntuu, ettei se onnistu, niin vastuuseen on velvoitettava. Tuota johtamista ei voi ulkoistaa. Aseet häiriökysynnän vähentämiseen on olemassa. Niistä ensimmäinen on kommunikaatio, jonka tulee toimia niin asiakkaan ja työntekijän välillä, kuin työntekijöiden keskenkin. Sen tulee toimia myös työntekijöiden ja johtajien välillä, eikä vähiten poliittisten päätöksentekijöiden välillä, läpi poliittisen kentän.

Poliittisessa järjestelmässä toimiessa on häiriökysynnän vähentäminen kuuluu myös päätöksentekijöille. On tehtävä politiikkaa, jossa tieto on avainasemassa. Poliittinen järjestelmä kun luo jo itsessään helposti häiriökysyntää. Päätöksenteko voi venyä ja poliittiset ambitiot tahtovat viedä nopeammin kuin järkevä, tietoon perustuva päätöksenteko. Jos muutosnopeus on kuin tuuliviirillä, niin jokaisen muutoksen valuessa vielä käytönnön tasolle on jo uusi muutos käsittelyssä. Vaikuttavuutta ei ehditä seurata, ja vielä vähemmän ehditään jalkauttaa uusia käytäntöjä. Jos taas päätös venyy ja jää ilmaan todellisuutena, jossa mikään ei edisty, niin se johtaa helposti tyhjäkäyntiin ja turhautumisen lisääntymiseen. Tähän kun lisätään mikromanageeraus, johon sorrutaan poliittiselta taholta, niin jokainen voi laskea tuloksen.

Pirkko Heinänen
Kirjoittaja on lohjalainen kunta- ja aluevaaliehdokas.