JULKISEN MONOPOLIN TUOTTAJAMALLI SOTESSA PURETTAVA

“Monopoli ei lisää tuottavuutta, paranna laatua, eikä huomioi palveluiden saavutettavuutta. Nyt tarvitaan kilpailua ja vaihtoehtoisia tuottajia!” Ari Oksanen kirjoittaa kolumnissaan.

Suomen 21 hyvinvointalueen yhteenlaskettu alijäämä viime vuonna oli noin 1.3 miljardia euroa ja tälle vuodelle ennustetaan noin 900 miljoonan alijäämää. Uudenmaan neljälle hyvinvointialueelle oman erityisen ongelman tekee erikoisairaanahoidon järjestely, missä HUS tuottaa palvelut neljälle hyvinvointialueelle ja Helsingille. HUSin talous on myös vahvasti ollut alijäämäinen ja tälle vuodellekin on ennustettu merkittävää miinusta. Säästöohjelmia tehdään niin HUSissa kuin alueilllakin, mutta tämä vuosi jää vahvasti pakkaselle. 

Seuraavat vuodet ovat todella haasteellisia alijäämän kattamisvelvoitteen vuoksi. Hyvinvointialuiden toiminnan tuottavuutta pitää pystyä reippaasti parantamaan, mutta miten? Enää ei riitä vanha tapa toimia, sillä sotesektorin tuottavuus on vain heikentynyt viime vuosien ja vuosikymmenten aikana. Suomen sotemalli ei ole toiminut ja nyt on viimeinen aika tehdä radikaali muutos. 

Euroopassa lähes kaikissa maissa yksityinen tai kolmas sektori toimii pääasiallisena tuottajana perustason palveluissa ja osin myös erikoissairaanhoidossa. Palvelun järjestäjä ja tuottaja on erotettu selvästi toisistaan. Suomen mallissa järjestäjä ja tuottaja on pitkälti sama. Olemme varjelleet julkisen monopolin tuottajamallia sotessa. Jo lienee kaikille selvää, että monopoli ei lisää tuottavuutta, paranna laatua, eikä huomioi palveluiden saavutettavuutta. Nyt tarvitaan kilpailua ja vaihtoehtoisia tuottajia parantaaksemme aiemmin mainittuja kriteereitä. Ilman rajua yksityisen sektorin mukaan ottamista palvelutuotantoon ja sen kehittämiseen ei hyvää seuraa. 

Nykyinen epäonnistunut sotemalli on johtanut siihen, että on jouduttu hankkimaan kalliita ostopalveluita sekä poskettoman hintaisia keikkalääkäreitä ja -hoitajia. Malli ei ole kestävä. 

Maamme hallitus on onneksi lisäämässä kelakorvausta yksityiseen lääkärikäyntiin, joka vähentää painetta julkiselle sektorille perusterveydenhuollossa. Suunterveydenhuoltoon tarvittaisiin myös selkeä kelakorvaustason nosto. 

Kelan pääjohtaja Outi Anttila vaatikin äskettäin reipasta kelakorvaustason nostoa tasolle, mikä varmistaisi asiakkaan omavastuun jäävän samalle tasolle kuin julkisesti tuotetussa palvelussa on. 

Todella erikoista nykyisessä mallissa on se, että jokainen meistä voi mennä esimerkiksi Viroon tai Ruotsiin hakemaan lääkäri-, hammaslääkäri- tai erikoislääkäripalveluita samaan omakustannushintaan, mitä maksamme Suomessa terveyskeskuksessa tai sairaalassa. Tämä tarkoittaa sitä, että me maksamme veroillamme virolaiselle tai ruotsalaiselle yritykselle suuren rahallisen tuen siitä, että ne hoitavat meitä. Tuemme suuresti ulkomaisia yrityksiä, mutta emme omia sote-alan yrityksiä. Kilpailu vääristyy pahasti suomalaisten yritysten tappioksi. Yleensähän pyrkimys on tukea oman maan elinkeinoelämää, toki kilpailu- ja valtiontukilainsäädännön puitteissa. 

Järjestelmää pitää muuttaa niin, että yksityinen toimija on samassa asemassa kuin julkinen toimija. Järjestäjä avaa markkinat, laskee palvelutuotteelle hinnan ja se maksetaan kaikille tuottajille, jotka sen sovitulla hinnalla ja laadulla pystyy tuottamaan. Asiakkaalla on silloin valta, hän päättää mistä palvelun hankkii. Tuottajat joutuvat kilpailemaan asiakkaista, pitämään laadun ja saatavuuden korkealla tasolla. Lisäksi kilpailu kiihdyttää palveluinnovaatioita ja parantaa kustannustehokkuutta. Tärkeätä tässä uudessa mallissa olisi se, että myös pienillä toimijoilla on mahdollisuus olla palvelutuottaja. Näin saataisiin myös lähipalvelut paremmin turvattua pienillä paikkakunilla. 

Kelan ehdottama malli kelakorvaustasosta on yksi tie edetä. Palvelusetelien laajempi käyttö voisi olla tie omalääkärimallin kehittämiseen. Espoon ammatinarjoittajamalli on myös syytä ottaa muidenkin hyvinvointialueiden käyttöön. 

Itse toivon kuitenkin pidemmälle vietyä uudistusta, missä yksityisen sektorin tasavertainen rooli muuttaisi palvelutuotantoa väkevästi valinnanvapauden myötä niin perustasolla kuin erikoisairaanhoidossa. Nyt ei ole varaa hukata aikaa ja siksi hallituksen pitää uudistaa kiireisesti lainsäädäntöä ja hyvinvointialueiden tulevan kauden strategian pitää selkeästi muuttua monituottajamalliin. 

Ari Oksanen, Sipoo

Kirjoittaja on Sipoon kunnanvaltuutettu, sekä varavaltuutettu Itä-Uudenmaan Hyvinvointialueella